Joulukalenterin 24. luukku - Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille!

Tästä puuttuu jouluinen kuva, valitettavasti vanhat ovat vanhalla koneella. Illemmalla jos saisi kunnon kuvia kun on joulutunnelmaa :)

Joulukalenterin 23. luukku - joulu on jo ovella

Vaan ei sitä virtuaalipiireissä huomaa. Tänään viimeksi ht.netissä oli niin mukvaa, kun joku anonyymi, kenties kanssaharrastaja alkoi trollailemaan Daiviven joulutopaan miseyn nimimerkillä. Tästä seurasi yllättäen kiivasta sanasotaa anoyymien välillä, ja lisää paskamyrskyä nousi, kun  misery tuli ilmoittamaann, että ei itse ollut viestejä kirjoittanut, ja vain rekisteröitynyt misery on aito misery. Jos muistan oikein, ei misery ollut rekiseröitynyt sitä viestiä kirjoittaessaan, mutta tuli pian näyttäytymään rekisteröityneenäkin.

Myös Milan nikkiä (?) oli vissiin kopioitu, mutta en ole salapoliisi, ja itse en jaksanut kyseistä viestiä etsiä. Tästä intoutuneena tuli rekattua omakin nikki, valitettavasti Miivi oli varattu (johtuuko mun edellisistä seikkailuista, jolloin yritin rekata nikkiä, mutta vahvistussähköpostia ei ikinä kuulunut, vai onko joku liikkunut foorumilla ennnekin rekatulla Miivi -nikillä). Nyt liikun sitten nimimerkillä Miivi_13320, mutta nikki on se sama Miivi edelleen.

Jos nyt saataisiin vähän parempaa joulutunnelmaa - vielä on aikaa aattoon 7h 43min :)

Joulukalenterin 22. luukku - laukat

Laukat eivät ole minulle täysin vieras käsite virtuaalimaailmassa, mutta en ole varsinaisen laukkajaoksen toimintaan koskenut edes pitkällä kepillä, ja koko sivusta muistan vain sen, että ulkoasussa on sininen grafiikka.

Ponilaukkoja olen kuitenkin kisannut, ja voin sanoa ihastuneeni niihin. Viimeisimmistä kisoista, joihin osallistuin, on kuitenkin lähes päivälleen puoli vuotta. Sen aikaa, kun ponit laukkoja kisasivat, oli niiden menestys vaihtelevaa - yksi poni kituutti lähes kymmenen lähtöä maidenissa, toinen olikin kahden startin jälkeen ansainnut kaksi voittoa. En ensimmäisellä tapauksella kuitenkaan luovuttanut, sillä Sewing Machine oli ensimmäinen laukkaponini, ja onnitui sekin pääsemään allowance-tasolle lopulta. 

Hevosten laukat tuntuivat vaikeilta ja vierailta kilpaillessani ponilaukkoja, mutta osasyy taisi olla laukkajaoksen käyttämä foorumi, keväällä en ollut foorumien ystävä, ja yhä pidä enemmän ihan perus sähköpostikilpailuista (tai ei lomakkeella tapahtuvassa osallistumisessa tietenkään ole mitään vaikaa...). Ponilaukoissa pienet ovat luultavasti pienemmät, ja ollessani enemmän ponien ystävä osaan nimetä kyllä ponilaukkaharrastajia, muta hevosilla laukkaavista osaan mainita vain Pinkin ja Sasnakin. 

En ole järjestänyt yhtiäkään ponilaukkoja, mutta olisi tarkoitus alkaa pitää niitäkin kun saan uuden tallin julkaistua. Luultavasti laukat tulisivat olemaan niin sileitä kuin risuesteitä, ryhmälle yksi (säkäkorkeus alle 114,9cm). Jos saisi luotua itselle profiilin laukkaponikasvattajana, ei niinkään virtuaalimaailman jokapaikanhöläsählärinä, olisin kyllä tyytyväinen. (Nyt tekee mieli kirjoittaa juttu siitä, miten haluaisin minut tunnettavan virtuaalimaailmassa, ja miten minut tunnetaan, mutta tänään tämä juttu ja tuo sitten joskus, sen voi vaikka kirjoitella luonnoksiin valmiiksi nyt kun innostaa kirjoittaa).

Laukkaponeja olen omistanut paria eri rotua - shetukoita, sekä pari welshiä A- ja B-sektioista. Ratsuponeja en osaa ajatella laukkarotuna, sillä en haluaisi jalostaa niitä huolehtien samalla, että hevosprosentti pysyy alle 50% prosentin. Ratsuponeja jalostan niin, että yhdistän kaksi sopivaa hevosta - prosentti on mitä tahansa. Nyt siirryttyäni rotuna shetlanninponeihin voin olla tyytyväinen. Rotu on äärimmäisen helppo, kuvia löytää helposti, nimeäminen on vapaahkoa, rodun kasvattajia on paljon ja pidän shetukoita ehkä kaikista yksinkertaisimpina kasvatettavia.

Laukkajaoksella ei ole tällä hetkellä toimivaa laatuarvostelua, mutta PLJ:llä on. Laaruarvostelun pisteytys on mielestäni oikein mukava, mutta pari asiaa uudeistaisin siitä. Ärsyttävin asia on sukupisteytys, jossa suvuton poni saa suvusta nolla pistettä, eli sukuselvityksellä ei ole vaikutusta pisteisiin. Tämän takia osalla poneistani ei ole edes nimiä sukutauluissaan, sillä mitä niillä nimillä tekisi, kun niist ei hyödy mitenkään, ja jalostukäyttö on hyvin rajallista. Jos ponit saavat nimet sukutauluihin, ne saavat niitä vain kahden polven osalta. 

Toinen ärsyttävä tekijä on rakennearvostelu. Rakenne - ja vain rakenne - arvioidaan kuvasta. Jos hevosella ei ole rakennekuvaa, arvioidaan kuvassa näkyvät kohdat. Rakenne tulisi ainakin omasta mielestäni arvioida myös liikekuvasta, mutta eri perustein, kuten VRL:n alaisissa laatiksissakin. Arvostella liikkeen laatua, ja sen sopivuutta laukkaponille. Toki ratsastuskuvasta voisi vähentää pisteitä, mikäli hevonen ei siinä laukkaisi, kuka välittää laukkaponin kanssa siitä, ravaako se hyvässä tahdissa - ravi ei vaikuta hevosen laukkaaskeleisiin.

Joulukalenterin 21. luukku - uutta tallia pystyyn

Olin päättänyt, että yksi jäähyllä oleva kisakeskus, tuleva suurtalli ja hissukseen etenevä suokkitalli olisivat tarpeeksi, mutta ei se niin ollutkaan. Nyt on nousemassa sellainen paikka kuin Mousquetaires, laukka- ja ravipainotteisten shetlanninponien luvattu maailma. 

Tallin nimi tarkoittaa Muskettisotureita, ja tällä hetkellä tuon sinne hevosia, jotka yllätys yllätys on nimetty muskettisotureiden mukaan. Hassuin asia tallissa on se, että itse en ole lukenut muskettisotureita tai katsonut edes elokuvaa - en edes barbiversiota, vaikka olinkin kahdeksan barbiversion ilmestyessä (hah, oli pakko tarkastaa, muistin, että niitä barbimuskettisotureitakin oli ollut).

Raviponit asuvat Ranskassa, ja ne nimetään ranskaksi. Raveja en ole ennen kilpaillut, joten tämä on uusi aluevaltaus. Muistan noin vuosi takaperin hankkineeni raviponin, mutta jostain syystä se ei kilpaillut starttiakaan raveissa, eikä myöskään suomenhevoseni, jonka raviura rajoittui koelähtöön. Raviponeja tuleekin aluksi vain pari, että saan kisaamisen alkuun kunnolla, lisää voi hankkia myöhemmin.

Laukkurit asuvat Britanniassa, ja ne nimetäänkin englanniksi. Laukoista löytyy enemmän kokemusta, ja pari vanhaa laukkaponiakin saattaisivat saada paikan tallista. Jostain syystä laukat tyssähtivät - johtuiko se ponista, joka kituutti kymmenen startin ajan maidenia, vai muusta, sitä en tiedä.

Talli julkaistaan virallisesti tammikuun aikana.

Joulukalenterin 20. luukku - kasvatusperiaatteitani

Oma kasvatukseni on hyvin ailahtelevaista, mutta jotain periaatteita sieltä voi löytää, kunhan miettii pitkään.

Ehkä tärkein periaatteeni on se, että kasvatien tulee olla sellaisia, joille pystyy ajatella tulevaisuuttakin, eikä sitä, miten ne ovat tallintäytteenä odottamassa pakosti etsittävää kuvaa ja lyhyttä luonteenpätkää. Tulevaisuus saattaa olla sitä, että odotan tekstien kirjoittamista, tiedän kasvatille sopivan kuvan ja osaan ajatella persoonan kuvan kautta, tai sitten se on halua saada kasvatille omia varsoja - juuri siitä emästä/isästä. Kasvtti ei luultavast toteudu, tai jää ainakaan itselleni, mikäli minua ei kiinosta mikään yllämainituista varsan kanssa. 

Toinen kasvatusperiaatteistani liittyy hyvin vahvasti ensimmäiseen. Kasvatin tulee olla niin kelvollinen, että kehtaan tarjota sitä jalostukseen tai pistää sen myyntiin. Tämän takia hevosteni suvuista ei juuri löydy suntuubihevosia ainakaan lähipolvista, vaikka ne eivät omaa silmää häiritsisikään. Suntuubissa, vaikka hähän paremman näköisilläkin talleilla hevoset katoavat helposti, tämän olen kokenut useasti. Vasta tallin oltua pystyssä tarpeeksi kauan - sanotaanko kaksi vuotta, voi sivujen pysymiseen luottaa. Tiedän yhdenkin tallin, jonka sivujen osoite vaihtui kuukauden välein milloin suntuubista weeblyyn ja toisin päin, ja loppuen lopuksi sivut hävisivät kokonaan vieden yhden omista hevosista mukanani. Ei sillä niin paljoa väliä ollut, mutta omistaja pisti uudeen tallin pystyyn, ja siellä kysyessäni hevosen kohtalosta vastattiin vain, että "poistin sivut kun vanha talli lopetti". Eniten ärsytti tosiaan suhtautuminen, ja se, että sivut vain poistettiin, ja parin hevosen vanhempi hävisi kuin tuhkana tuuleen.

Periaatteita kaivellessa voin sanoa yhden mielestäni tuomittavan asian - linja- ja sukusiitoksen. Yhdeltä welshoriltani(niitä vuoden takaisia ostoksia...) löytyy neljän polven sisältä kolme kertaa sama hevonen. Onhan kyseinen sukulainen upea, mutta miksi menin ostamaan kyseisen hevosen? En tule käyttämään hevosta juuri ollenkaan jalostuksessa, ja ainoa omista tammoista orille sopiva hevonen omistaa myös kyseisen nimen sukutaulussaan. Kuka ostaa hevosen, jolla on neljässä polvessa neljä kertaa sama nimi?

Kasvatukseni on muuten hyvin vapaamielistä - kunhan hevonen jättää pari varsaa elämänsä aikana niin hyvä tulee. Mieluusti ainakin yksi varsa on samaa rotua kuin toinen vanhempi, mutta ei sekään ole välttämätöntä ainakaan puokeilla - maakohtaissa kaikki meillä syntyvät varsat ovat ruotsalaisia.