Miivin höpöttelyä virtuaalimaailmasta. Lyhyitä juttuja, joskus jotain kisoja tai vapaasti kopioitavaa sun muuta turhaa. Joskus riittää inspis tehdä jotain fiksumpaakin blogiin, mutta yleensä täysin turhia juttuja, joilla ei ole muuta arvoa kuin osoittaa kirjoittajan kyvyttömyys järkevän tekstin tuottamiseen.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 20. luukku - kasvatusperiaatteitani

Oma kasvatukseni on hyvin ailahtelevaista, mutta jotain periaatteita sieltä voi löytää, kunhan miettii pitkään.

Ehkä tärkein periaatteeni on se, että kasvatien tulee olla sellaisia, joille pystyy ajatella tulevaisuuttakin, eikä sitä, miten ne ovat tallintäytteenä odottamassa pakosti etsittävää kuvaa ja lyhyttä luonteenpätkää. Tulevaisuus saattaa olla sitä, että odotan tekstien kirjoittamista, tiedän kasvatille sopivan kuvan ja osaan ajatella persoonan kuvan kautta, tai sitten se on halua saada kasvatille omia varsoja - juuri siitä emästä/isästä. Kasvtti ei luultavast toteudu, tai jää ainakaan itselleni, mikäli minua ei kiinosta mikään yllämainituista varsan kanssa. 

Toinen kasvatusperiaatteistani liittyy hyvin vahvasti ensimmäiseen. Kasvatin tulee olla niin kelvollinen, että kehtaan tarjota sitä jalostukseen tai pistää sen myyntiin. Tämän takia hevosteni suvuista ei juuri löydy suntuubihevosia ainakaan lähipolvista, vaikka ne eivät omaa silmää häiritsisikään. Suntuubissa, vaikka hähän paremman näköisilläkin talleilla hevoset katoavat helposti, tämän olen kokenut useasti. Vasta tallin oltua pystyssä tarpeeksi kauan - sanotaanko kaksi vuotta, voi sivujen pysymiseen luottaa. Tiedän yhdenkin tallin, jonka sivujen osoite vaihtui kuukauden välein milloin suntuubista weeblyyn ja toisin päin, ja loppuen lopuksi sivut hävisivät kokonaan vieden yhden omista hevosista mukanani. Ei sillä niin paljoa väliä ollut, mutta omistaja pisti uudeen tallin pystyyn, ja siellä kysyessäni hevosen kohtalosta vastattiin vain, että "poistin sivut kun vanha talli lopetti". Eniten ärsytti tosiaan suhtautuminen, ja se, että sivut vain poistettiin, ja parin hevosen vanhempi hävisi kuin tuhkana tuuleen.

Periaatteita kaivellessa voin sanoa yhden mielestäni tuomittavan asian - linja- ja sukusiitoksen. Yhdeltä welshoriltani(niitä vuoden takaisia ostoksia...) löytyy neljän polven sisältä kolme kertaa sama hevonen. Onhan kyseinen sukulainen upea, mutta miksi menin ostamaan kyseisen hevosen? En tule käyttämään hevosta juuri ollenkaan jalostuksessa, ja ainoa omista tammoista orille sopiva hevonen omistaa myös kyseisen nimen sukutaulussaan. Kuka ostaa hevosen, jolla on neljässä polvessa neljä kertaa sama nimi?

Kasvatukseni on muuten hyvin vapaamielistä - kunhan hevonen jättää pari varsaa elämänsä aikana niin hyvä tulee. Mieluusti ainakin yksi varsa on samaa rotua kuin toinen vanhempi, mutta ei sekään ole välttämätöntä ainakaan puokeilla - maakohtaissa kaikki meillä syntyvät varsat ovat ruotsalaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti