Laukat eivät ole minulle täysin vieras käsite virtuaalimaailmassa, mutta en ole varsinaisen laukkajaoksen toimintaan koskenut edes pitkällä kepillä, ja koko sivusta muistan vain sen, että ulkoasussa on sininen grafiikka.
Ponilaukkoja olen kuitenkin kisannut, ja voin sanoa ihastuneeni niihin. Viimeisimmistä kisoista, joihin osallistuin, on kuitenkin lähes päivälleen puoli vuotta. Sen aikaa, kun ponit laukkoja kisasivat, oli niiden menestys vaihtelevaa - yksi poni kituutti lähes kymmenen lähtöä maidenissa, toinen olikin kahden startin jälkeen ansainnut kaksi voittoa. En ensimmäisellä tapauksella kuitenkaan luovuttanut, sillä Sewing Machine oli ensimmäinen laukkaponini, ja onnitui sekin pääsemään allowance-tasolle lopulta.
Hevosten laukat tuntuivat vaikeilta ja vierailta kilpaillessani ponilaukkoja, mutta osasyy taisi olla laukkajaoksen käyttämä foorumi, keväällä en ollut foorumien ystävä, ja yhä pidä enemmän ihan perus sähköpostikilpailuista (tai ei lomakkeella tapahtuvassa osallistumisessa tietenkään ole mitään vaikaa...). Ponilaukoissa pienet ovat luultavasti pienemmät, ja ollessani enemmän ponien ystävä osaan nimetä kyllä ponilaukkaharrastajia, muta hevosilla laukkaavista osaan mainita vain Pinkin ja Sasnakin.
En ole järjestänyt yhtiäkään ponilaukkoja, mutta olisi tarkoitus alkaa pitää niitäkin kun saan uuden tallin julkaistua. Luultavasti laukat tulisivat olemaan niin sileitä kuin risuesteitä, ryhmälle yksi (säkäkorkeus alle 114,9cm). Jos saisi luotua itselle profiilin laukkaponikasvattajana, ei niinkään virtuaalimaailman jokapaikanhöläsählärinä, olisin kyllä tyytyväinen. (Nyt tekee mieli kirjoittaa juttu siitä, miten haluaisin minut tunnettavan virtuaalimaailmassa, ja miten minut tunnetaan, mutta tänään tämä juttu ja tuo sitten joskus, sen voi vaikka kirjoitella luonnoksiin valmiiksi nyt kun innostaa kirjoittaa).
Laukkaponeja olen omistanut paria eri rotua - shetukoita, sekä pari welshiä A- ja B-sektioista. Ratsuponeja en osaa ajatella laukkarotuna, sillä en haluaisi jalostaa niitä huolehtien samalla, että hevosprosentti pysyy alle 50% prosentin. Ratsuponeja jalostan niin, että yhdistän kaksi sopivaa hevosta - prosentti on mitä tahansa. Nyt siirryttyäni rotuna shetlanninponeihin voin olla tyytyväinen. Rotu on äärimmäisen helppo, kuvia löytää helposti, nimeäminen on vapaahkoa, rodun kasvattajia on paljon ja pidän shetukoita ehkä kaikista yksinkertaisimpina kasvatettavia.
Laukkajaoksella ei ole tällä hetkellä toimivaa laatuarvostelua, mutta PLJ:llä on. Laaruarvostelun pisteytys on mielestäni oikein mukava, mutta pari asiaa uudeistaisin siitä. Ärsyttävin asia on sukupisteytys, jossa suvuton poni saa suvusta nolla pistettä, eli sukuselvityksellä ei ole vaikutusta pisteisiin. Tämän takia osalla poneistani ei ole edes nimiä sukutauluissaan, sillä mitä niillä nimillä tekisi, kun niist ei hyödy mitenkään, ja jalostukäyttö on hyvin rajallista. Jos ponit saavat nimet sukutauluihin, ne saavat niitä vain kahden polven osalta.
Toinen ärsyttävä tekijä on rakennearvostelu. Rakenne - ja vain rakenne - arvioidaan kuvasta. Jos hevosella ei ole rakennekuvaa, arvioidaan kuvassa näkyvät kohdat. Rakenne tulisi ainakin omasta mielestäni arvioida myös liikekuvasta, mutta eri perustein, kuten VRL:n alaisissa laatiksissakin. Arvostella liikkeen laatua, ja sen sopivuutta laukkaponille. Toki ratsastuskuvasta voisi vähentää pisteitä, mikäli hevonen ei siinä laukkaisi, kuka välittää laukkaponin kanssa siitä, ravaako se hyvässä tahdissa - ravi ei vaikuta hevosen laukkaaskeleisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti